Vielä lievästi puolikuntoisena nostaessa oli vaikea löytää tarvittavaa raivoa. Vaikkakin kiukkua kasvattavia tekijöitä oli ilmassa paljon: rive maksimi jäi suorittamatta, riittävä salitoverien vittuilu ja V1:n valokuvaus. Mikä siinä on kun ihmiset tulevat salille mukamas treenaamaan ja sitten pyörivät ympyrää kun puolukka pindessä?
Lisää kuvateksti |
Viikosta lopulta jäi käteen pelkkä kalu. Vaikka tempaus maksimit nousikin parilla kilolla, tuli se hyllylle lähes raakana. Jalat tuppaavat jäykistymään isommilla painoilla ja allemeno kusahtaa. Tekniikkaan tehdyt muutokset tosin tuntuvat toimivan like a charm 60 kiloa ja alle nostoissa. Pienemmillä painoilla saadut onnistumiset luovat terveen illuusion omista mahdollisuuksista idiotismille alttiiseen päähän. Sitähän ihan uskoo, että 190 senttinen luuviulu, joka ei halua kasvattaa samanlaista massakudosta kuten huippu olympianostajat, pärjäisi tempauksessa tai rinnallevedossa jollain tasolla. Parin kuukauden pikkupainojen tekniikkatreeni - here we come.
Tästä päästäänkin kätevästi tavoitteisiin. Toukokuun 3. viikko on maksimiviikko. Silloin tarvitsee nostella edellisen tavoitepostin painoja ilmaan. Lisäksi saamme nauraa kun V1 hajoaa omaan burpee-jumppaansa.
Oman painon tempaaminen on ollut pitkän matkan tavoite nro 1. Jahka tuo tapahtuu (vois aloittaa laihiksen jotta nousee helpommin), niin en tiedä mitä sitten. Olympianostoilla sitä pysyy hyvässä kunnossa voimallisesti. Aerobinen jäätää ja kehon kontrolli on olematonta muuten kuin valmiiksi harjoitelluissa teknisissä suoritteissa.
Uutisia seuratessa päähän on pinttynyt ajatus josta en pääse yli en ympäri. Jooga. Monet kilpaurheilevat papparaiset, joiden tulokset nöyryyttävät muita 10 vuotta nuorempia alan huippuja, tuntuvat heittävän allah-liikkeitä Joogan suuntaan.
1-2 viikossa Joogaa ja siihen päälle olympianostot. Ei voi olla huono mixtuura?
Kaikki tämä naurettava arpominen oman tekemisen suhteen johtuu pitkän linjan tavoitteiden puutteesta. Mitä haluan olla 2-5 vuoden päästä? Työelämässä tuohon olisi helppo vastata, kuntoilussa ei. Itse elän tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, niimpä kehitän niitä lähes jatkuvasti asiassa kuin asiassa. Päitä alkaa tippumaan jos ei päästä maaliin saakka.
Kilpailijan uraa havitteleville tavoitteiden asettaminen on aina helpompaa. Itsellekkin se kävisi helposti: valkkaisi vain kisan ja se pitäisi sitten voittaa.
Millaisia tavoitteita lukijoilla on, vai olenko ainut kajahtanut ketä tarvitsee selkeitä päämääriä?
- V2