Spartalainen pulkkamäki...

Ah mikä päivä. Kaikki kunnossa. Keli mitä parhain ja viimeiset 2 päivää on tankattu pitkää painonnostotreeniä varten. Lisäksi pääsen höynäyttämään V1:tä varmasti jotenkin, sillä se on tulossa Spartanille ensimmäistä kertaa. Salille tulevia uusia ihmisiä on niin kauan kiva neuvoa, kunnes ne ryhtyvät koppaviksi tai kertovat tietävänsä paremmin venyteltyään etureidet ja mennessään penalle.

V1 on siis poikkeus tässä. Se on koppavaa poikaa jopa unissaan.
Kuukausi sitten salin isot pojat keksivät vetästä tätä yllytyshulllua oikeasta narusta: "Ville koita.." "Joo!". Olin tietysti tehnyt etukyykky maksimi kakkosia pohjalle. Pistetään siis herkkutreeni kiertoon...

- V2

Pohkeet ja reidet vedettiin hapoille ihan reilusti...

V2:den hypemyyntipuheen herättämän kiinnostuksen johdosta raahauduin kauniina aurinkoisena aamuna sängystäni noin 400 metrin päässä sijaitsevalle Spartan Sport Centerille. Matkan suoritin luonnollisesti autolla...

Alkulämpän olin suorittanut jo pari tuntia aikaisemmin 8 km lenkin muodossa, joten ATP oli jalkojen alueelta jo käytetty ja pää kevyesti jäädytetty kuulaassa talvi-ilmassa. Ei muuta kuin portaat toiseen kerrokseen (juoksin ensin oven ohi viidenteen asti, kun en huomannut sitä nelimetristä banderolia seinässä oven vieressä). Sisällä minua tervehtii mukavan oloinen pitkätukka, joka ohjaa ystävällisesti pukuhuoneen puolelle. Täytyy todeta että ennakkoasenteeni Spartanista oli hieman eri kuin mitä paikan päällä kävi ilmi. Luulin tulevani karulle ja pölyiselle testosteronisalille, mutta paikka onkin yllättävän viihtyisä ja hämmästyttävän siisti, modernin luukin omaava toiminnallisen harjoittelun kehto.

Itse salin puolella alkaakin tiukka setti. V2:den sadomasokistisen perverssin hymyn saattelemana tartuin hänen heittämään haasteeseensa "sisätilakelkkailusta". Ilmeisesti poika on itsekin joskus huijattu kokeilemaan kyseistä harrastusta.

Ja veto jatkuu

Kelkan vedossa on tarkoituksena vetää valjailla levypainoilla lastattu kelkka salin päästä päähän. Päätyyn vetämisen jälkeen pidetään aina minuutin verran taukoa ja lyödään lisää levyjä kelkkaan. Sitten homma jatkuu. Ensimmäiset vedot sujuivat melko kevyesti, mutta sataa kiloa lähestyessä alkoivat kitkavoimat tehdä työtänsä. Pohkeiden poltellessa ja voiman hiipuessa reisistä alkoi tahti aina vedon puolenvälin jälkeen kuolla kuin kokoomuslainen vihervasemmiston bileissä.

Juuri kun puhti alkoi hiipumaan paikalle pelmahti jostakin saatanallinen jumpparyhmä tuijottelemaan salin varustusta, sekä tietenkin meikäläisen hikoilua ja ähkimistä. PT:n esitellessä yleisölle toiminnallisen harjoittelun mahdollisuuksia, ei luovuttaminen kymmenien silmäparien alla käynyt mielessäkään. Onneksi toimistotrikooihmiset häipyivät parin vedon aikana ja pääsin rauhassa kiroilemaan ja repimään pohkeitani rikki.

Lyöty mies

Viimeiset vedot alkoivat yllättäen käydä reisille ylivoimaisiksi. Energia ja voima vain loppuivat kesken suorituksen. V2 psyykkasi voimakkaasti viimeisen vetoni loppuun ja romahdin maahan myöntämään tappioni. Tavoitteeksi heitetty 140 kiloa kuormaa ei mennyt rikki. Kelkka oli vienyt äijästä voiton.

Hetken keräiltyäni jatkoi salin tarjontaan tutustumista ja suorittelin samalla pienen itsevihan kannustamana keskivartalon, perseen ja perus PeHa treenin, hipsterin kamppaillessa selällään painotangon vankina.

Täytyy kyllä suositella kaikille masokistisille jalkatreenaajille kelkkailua vähintään kerran kuussa.

- V1