Joogaohjaajan unelmaoppilas

Kuten varoiteltu, joogassa on nyt sitten käyty. Ennen treenejä harvemmin jännittää. Useimmiten ennen treenejä on edes etäisesti tietoinen mitä tulee seuraavan tunnin aikana tapahtumaan. Tällä kertaa en tiedostanut jännäkakkatärinöissäni muuta kuin sen, että varsinainen kaninkolo sitä on taas tullut kaivettua.

Alice in Wonderland tyyppisesti E1:n kanssa loikattiin jumppasalin puolelle. Ryhmä oli käsittääkseni sopivan kokoinen. Ainakin tällainen metriheikki mahtui hyvin joukkoon ilman käsirysyn tarvetta. Tunnin aiheena oli Vinyasa-Flow jooga. Luonnostaan notkeaan ruhooni kuullosti tämä parhaalta vaihtoehdolta. Valinta tunnista johon osallistuttaisiin siis suoritettiin kolikkoa heittämällä ja täyttä tietoisuutta vailla.

Jokseenkin naispainotteiset tunnille osallistujat hakivat nurkasta outoja sinisiä neliöitä. Näiden tarkoitus ei auennut koko tunnin aikana. Ehkä he kuvittelivat niitä kristalleiksi? (Älkää kysykö enempää).

Alkuviikko treenien puolesta on ollut hyvin yläkroppapainotteista. Niimpä ylös- ja alaspäin katsovat koirat liikkeinä tekivät terää.

Ollakseen ensimmäinen kerta joogaamassa, olen ylpeä että muistin edes yrittää hengittää oikein silloin tällöin.

Yleensä edes vähän nasevasti asioita ilmaisevalta mieheltä menee kyllä sana kurkkuun. Todellisuudessa kokemus oli mieltä ylentävä, tai ainakin mieltää rentouttava. En ole koskaan saanut samalla hyvässä tasapainossa kehonhallintaa, lihaskuntoa ja venyttelyä. Aion varmasti lisätä joogatunnit harjoitteluohjelmaan. Tunnin jälkeen olo oli rasittunut mutta raukea ja normaalin treenin jälkeinen euforia tila ei ole mitään tämän rinnalla.

Todellisuus omasta osaavuudesta ja suorittamisen tasosta tunnilla on siis toki karmaiseva. Noin puolet suoritetuista liikkeistä pistivät paikat venymään tai jouduin tyytyä pitämään nilkoista kiinni kun muut kahmaisivat keskisormilla lukon varpaistaan. Muttei se menoa haitannut. Flow jooga ymmärrykseni mukaan on enemmän liikkeessä olevaa touhua, ja sitä tosissaan oli. Voimajooga pitää vielä käydä testaamassa (tästähän puhuttiin jo aiemmin, mutteivät aikataulut antaneet periksi).

Saa nähdä mihin sitä venyy parin kuukauden päästä, mutta ainakin alku oli lupaava. Treenieksperimenteistä varmasti yksi mieluisimpia kokemuksia tähän asti.

Finaaliviikko alkaa! E&J

Mentaalivalmistautumista ja valoenergiaa...

Ja kohta lähteekin liikkeelle Emman ja Julian finaaliviikko! Seitsemän viikkoa takana ja yksi edessä, sen jälkeen onkin aika mitata treenijakson tulokset. Spartan Sport Centerin ruohomattoa on kulutettu ahkerasti ja levytangot ovat kuluneet käsissä.

Tytöillä on ollut viime aikoina havaittavissa suorastaan positiivista treeniaddiktoitumista ja he ovatkin pitäneet V1 ja V2 :den kurissa ja nuhteessa treenien säännöllisyyden suhteen. Toivottavasti tämä enteilee myös tyttöjen omatoimisen harjoittelun jatkumista exclusiivisen intensiivitreenijakson jälkeenkin. Nyt olis tarjolla nimittäin hyvä lähtötaso mihin tahansa urheiluun.

Let the good times roll...

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut niin maastavetoja, kyykkyjä, bulgarialaisia kyykkyjä, kuin myös tiskirätistä vedet puristavia WODejakin. 

Ilmeisesti myös syöminen on molemmilla sujunut melko hyvin ohjelman mukaan. Sitä tarkastellaankin ensi viikolla vielä tarkemmin, sillä viimeiselle viikolle napsahtaa molemmille tytöille pieni ruokapäiväkirjaurakka.

Mainitsemisen arvoista on myös omatoimisen liikunnan määrä niin Emman kuin Juliankin osalta. Julian pikkuinen hauva ei ole koskaan saanut niin paljon liikuntaa kuin viime viikkojen aikana ja Emma kävi okein kansainvälisillä kentillä haastamassa itsensä:

Tommosta kävi Emma kokeilemassa:

Maanantai Aamiainen

Ja se on huomenta kaikille äidin kultamussukoille!

Näin nopeatempoisen elämänrytmin eläimellisenä edustajana heräsin viime viikon loppupuolella raakaan todellisuuteen. En ollut koko viikkona nauttinut ainoatakaan kunnollista aamiaista. Päivän tärkeimpänä aterianakin pidetty aamiaisruokailu oli jäänyt väliin joka päivä. Parhaimmillaankin olin ottanut mukaani proteiinisheikin, jonka imasin pieneen nassuuni jossain vaiheessa työpäivää.

Koska en muka ollut "kiireessä" ehtinyt aamiaista syödä, jäi päivittäinen ravinnonsaantini siis noin 430 kcal vajaaksi. Toisin kuin V2 joka yritti jotain ihmeellistä pinaattimömmödieettiä pitämällä pudottaa rasvojansa, ei meikäläisen aineenvaihdunnalla, treenitasolla ja 9,7% rasvoilla ole raskaiden työ+treenipäivien aikana varaa kuristaa ravinnonsaantia tippaakaan. Loppuviikosta olo alkoikin olla jo aika nuutunut. Siispä asialle oli tehtävä jotain...

Saanko esitellä jokaisen urheilijan reseptivihkoon V2Power Maanantai Aamiainen! Herkullinen tapa aloittaa aamu nopeasti ja ravitsevasti.

Sisältö:
Nalle pikakaurahiutaleita
2 kananmunaa
Herukoita, viinimarjoja, mustikoita, whateva...
Maitoa

Valmistusaika 4 minuuttia (joista 3 minuuttia voit viettää vaikka aamupaskalla istuen.)
Ruokailuaika 3-10 minuuttia, ruokailu on suoritus! (voit tehdä tän myös Tupperwarezz purkkiin ja vedellä työmatkalla tai toimistossa)

Valmistus

Mittaile perus 1,5 dl nallen pikakaurahiutaleita lautaselle ja loiskauta sekaan 2 desiä vettä (eli vähän vähemmän ku ohjeessa paketin kyljessä).

Riko munat sekaan ja sekoittele lusikalla koko setti tasaseks mömmöks.

 



Pistä uskolliseen vanhaan mikroosi täydelle teholle ilman kupua 3 minsaa ja käy sillä aikaa pesee leegot tai lueskelees aamun uudet blogaukset.

Ota ulos mikrosta, sekota, heitä sekaan vähä tuoreita marjoja ja maitoa. Avot! Hyvää ja tervellistä! (ei kannata karsastaa niit munia puuron kans, se on oikeest iha hyvää).


Ravintoarvot:

Energiaa: 430 kcal
Proteiinia: 30 g
Hiilaria: 41 g
Rasvaa: 15 g

Muista että kaurapuuron ja marjojen hiilarit auttaa jaksamaan pitkään!

Projekti venyttely ja muut epäonnistumiset

Sitä tällainen yli-ihminenkin syyllistyy inhimillisiin olotiloihin. Yksi näistä maallisten oireista on lannistuminen. Kolme viikkoa sitten aloin heräilemään öisin olkapäästä kyynärpäähän jatkuvaan hermokipuun. Kuolevaisen asemaani salaillakseni yritin olla paikallani ja kärsiä kunnes kipu yltyi niin paljon, että oli verhoiltava nouseminen kusella käymiseksi.

Tämä oli sopivasti viimeisellä maksimiviikolla ennen tavoiteviikkoa tässä kuussa. Eli kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Suurinpiirtein viikon kävin rääkkäämässä olkiani normaalilla treenillä, kunnes nukkumisesta tuli todella tuskaa. Niinpä ohjelmointi muuttui jokseenkin jalkapainotteiseksi.

Lukuisien kylmäpussihoitojen, Perskindol-suihkeiden sun kaikkien muiden poppaskonstien jälkeen sain kuluvalla viikolla NEO:sta seurantatuomion. Kuukauden päivät ihmetellään ja jos vielä olkapäät muistuttavat olemassaolostaan, niin sitten magneettiin.

Tavoitteet jääkööt sikseen. Tämä muuttui huippusuorituksiin tavoittelevasta kilpaurheilua muistuttavasta treenaamisesta luolamiesten selviytymistaisteluksi. Pää kun ei anna myöden enempää läskistelyä. Viikon treenitaukoa pitäessä vapun aikana lähti homma muutenkin lapasesta. Viinan pöhöttämänä ja röökin katkuisena seuraavasta treenistä irtoava hikimäärä oli aiheuttaa vesivahingon Spartanin painonnostolavoilla.

Diettikin rupsahti olkapäitä itkiessä ja E1:n mahan turvotessa kuin pullataikina. Masu pieni kun ei ollut tottunut ihan niin runsaaseen proteiini määrään.

Kaiken tämän luuserinomaisen lipsumisen jälkeen on taas aika ryhdistäytyä: Jooga. Alkavalla viikolla on vuorossa normaalien treenien lisäksi joogailua. Tähän liittyen on ollut pakko valmistautua:

Television alareunakäsky

Myönnän olevani tyytyväinen saatuani ensimmäistä kertaa hyvin moneen vuoteen kädet suorilta jaloilta lattiaan. Tai korjataanpa: sormenpäitä 2 per käsi lattiaan.

Rinnallevedoissa huomattu liikeratarajoitekkin tuli NEO:ssa tuomittua surkeiksi geeneiksi. Vaikka oma tulkinta liian isosta hauiksesta kuullostikin mukavammalta, helpottaa jo valmiiksi turhautunutta pääkoppaa tieto siitä, ettei niiden käsien kuulukkaan liikkua. Jenkeissä tehdyn tutkimuksen myötä kyynärnivelen ns. normaali liikkuvuus pitää sisällään jopa 24 asteen heiton. Tällä kertaa arpa osui 24 asteen huonompaan päähän ja kädet eivät vain taitu olkapäihin kiinni.

Näinpä rinnallevedoista ja etukyykyistä seurauksena olleet rajut kivut kuuluu asiaan. Tämä jättää kaksi vaihtoehtoa: rinnallevedossa lukkogrippi avataan lennossa ja paino otetaan kiinni kaksi sormea tangossa tai sitten liikettä ei vain yksinkertaisesti tehdä.

Näin olkapäitä säästellen valitsen ainakin kuukaudeksi vaihtoehdon ei ollenkaan.

Lisäksi on äitienpäivä. Sukupuolirajotteisista juhlapyhistä se on ehdottomasti vapaampi jännityksestä. Isänpäivänä kun kortteja voi tippua yllätyksenä, mutten ole vielä kenenkään kuullut töräyttäneen lasta mailmaan huomaamattaan. Hyvää äitienpäivää siis kaikille meitä seuraaville äideille!

http://www.spartansportcenter.fi/fi/aikataulut/&week=20-2013 
Tiistain voimajoogassa tavataan!

- V2

PARSAAA (Läskirasvat liikkeelle)

Ensimmäinen haarukallinen

Vappua ennen oli jotain juttua diettaamisesta. Tosin, jostain syystä vappu kääntyi enemmän kuningas alkoholiin kuin tiukkaan diettaamiseen. (V1 toki juoksi lenkin klo 22 ja meni nukkumaan 23).

Railakkaiden hetkien vastineeksi ja elämän onnellisuuskäyrän tasapainottajaksi luotu krapula ja sen poteminen verottikin Su-Ke välisenä aikana 24 tuntia. Nyt maksaa elvyttäessä onkin hyvä aika aloittaa aikaisemmin helvetin hyvältä idealta kuulloistanut dietti.

Tehokkaan aamunousemisen jälkeen olemukseltaan lähinnä laiskiaisia muistuttava kaksikko päätti valita runsaanlaisesta menusta heraproteiini-isolaattia ja desilitran parapähkinöitä. Muut päivän ruuat koostuivat possun ulkofileestä, possusta muuten vaan, kanan reisipaloista, pinaatista ja parsasta. Niin ja iltapalaksi kevyt kananmuna-arsenaali olisi suunnitteilla. (Tärähti postiin yllätyskilo kirsikan makuista heraa, pakko testata).

Kauppalista näytti päivällä tältä:

Pinaatti

Parsa

Ruusukaali

Lehtikaali

Rapini

Parsakaali

LIHAA

Lopputulema ostoksista

Kaupassa pyöriminen aiheutti hikikarpaloita otsalle: ei kummallakaan - muuten niin itämaantietäjällä - ollut hajuakaan miltä näyttää tuore pinaatti. Yli-ihmisten egoon meinasi saada naarmun myös aikaan ystävämme rapini. Kyseisestä raaka-aineesta (?) ei edelleenkään ole hajua kumpaisellakaan. Toivottavasti jotain maukasta.

Lopputulema kokeellisen kokkaamisen tulemana näytti tältä:

Paljastanee tuo vihreiden ainesten käyttöasteesta meikäläisten keittiössä. Hedelmistä ja jäävuorisalaatista yleensä syntyy herkulliset salaatit. Nyt ne rakkaat ja tutut ainekset on pannassa ja jyrsitään pinaatinlehtiä. Tuo lörpsäkkä lehtinen muuten maistuu hyvältä ihan tuollaisenaan. Parsat tottakai ylikypsennettiin...


Äsken käyty keskustelu:
V2: Onko sulla jotain kirjotettavaa tähän postiin?
E1: Ei
...
E1: Tai jos tä ei toimi tä koko vitun juttu ni sit on kyllä sanottavaa. Voin kirjottaa vaikka koko postauksen.


Tuo taitanee kiteyttää tämän hetkiset fiilikset. Ilta-Siwasta äskettäin läjää kananmunia satsatessa kaikki, mikä oli edes etäisesti tarkoitettu syötäväksi, näytti Michelin-tähden ravintolan valmistamalta 7 ruokalajin illalliselta. Suklaahyllyä oli varmasti venytetty normaalia pidemmäksi, maitorahkapurnukat työntyivät ulos kylmäkaapista, Cheerios-murot juoksentelivat lattiaapitkin kohti kassoja seireenien tavoin laulellen ja hedelmähyllyltä banaanit miltein automaattisesti hyppäsivät ostoskoriin. Ainut helpottava hetki oli, kun vahingossa miltein taklasin kilpailijan pähkinähyllyn nurin.

Nyt kananmunia keittelemään. Huomenna Treenataan uskomaton kappalemäärä pakaroita ja voidellaan uutta vertaisvalmennettavaa. Adios!


- V2