Vielä lievästi puolikuntoisena nostaessa oli vaikea löytää tarvittavaa raivoa. Vaikkakin kiukkua kasvattavia tekijöitä oli ilmassa paljon: rive maksimi jäi suorittamatta, riittävä salitoverien vittuilu ja V1:n valokuvaus. Mikä siinä on kun ihmiset tulevat salille mukamas treenaamaan ja sitten pyörivät ympyrää kun puolukka pindessä?
 |
| Lisää kuvateksti |
Viikosta lopulta jäi käteen pelkkä kalu. Vaikka tempaus maksimit nousikin parilla kilolla, tuli se hyllylle lähes raakana. Jalat tuppaavat jäykistymään isommilla painoilla ja allemeno kusahtaa. Tekniikkaan tehdyt muutokset tosin tuntuvat toimivan like a charm 60 kiloa ja alle nostoissa. Pienemmillä painoilla saadut onnistumiset luovat terveen illuusion omista mahdollisuuksista idiotismille alttiiseen päähän. Sitähän ihan uskoo, että 190 senttinen luuviulu, joka ei halua kasvattaa samanlaista massakudosta kuten huippu olympianostajat, pärjäisi tempauksessa tai rinnallevedossa jollain tasolla. Parin kuukauden pikkupainojen tekniikkatreeni - here we come.
Tästä päästäänkin kätevästi tavoitteisiin. Toukokuun 3. viikko on maksimiviikko. Silloin tarvitsee nostella edellisen tavoitepostin painoja ilmaan. Lisäksi saamme nauraa kun V1 hajoaa omaan burpee-jumppaansa.
Oman painon tempaaminen on ollut pitkän matkan tavoite nro 1. Jahka tuo tapahtuu (vois aloittaa laihiksen jotta nousee helpommin), niin en tiedä mitä sitten. Olympianostoilla sitä pysyy hyvässä kunnossa voimallisesti. Aerobinen jäätää ja kehon kontrolli on olematonta muuten kuin valmiiksi harjoitelluissa teknisissä suoritteissa.
Uutisia seuratessa päähän on pinttynyt ajatus josta en pääse yli en ympäri. Jooga. Monet kilpaurheilevat papparaiset, joiden tulokset nöyryyttävät muita 10 vuotta nuorempia alan huippuja, tuntuvat heittävän allah-liikkeitä Joogan suuntaan.
1-2 viikossa Joogaa ja siihen päälle olympianostot. Ei voi olla huono mixtuura?
Kaikki tämä naurettava arpominen oman tekemisen suhteen johtuu pitkän linjan tavoitteiden puutteesta. Mitä haluan olla 2-5 vuoden päästä? Työelämässä tuohon olisi helppo vastata, kuntoilussa ei. Itse elän tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, niimpä kehitän niitä lähes jatkuvasti asiassa kuin asiassa. Päitä alkaa tippumaan jos ei päästä maaliin saakka.
Kilpailijan uraa havitteleville tavoitteiden asettaminen on aina helpompaa. Itsellekkin se kävisi helposti: valkkaisi vain kisan ja se pitäisi sitten voittaa.
Millaisia tavoitteita lukijoilla on, vai olenko ainut kajahtanut ketä tarvitsee selkeitä päämääriä?
- V2
Mulla täytyy olla tavoitteita kaikessa tekemisessä, muutenhan siinä ei ole mitään järkeä :D Käyn muutamissa kisoissa kesällä ja se kannustaa ja motivoi paljon. Yks tavoitteeni on myös se, että musta tulis supermummeli, joka jaksais vielä seitsemänkymppisenäkin lenkkeillä ja nostaa rautaa salilla. Tiedän muutaman tällaisen superpapan ja - mamman ja he rokkaa :)
VastaaPoistaOikein Anniina!
PoistaTarveisis itse pistää jotkut amatöörien kisat pystyyn olympianostoista, ni olis ittelläkin jotain motivaatiota. Tajusin käyväni salilla kun raivopää ilman sen suurenpaa tavoitetta, masensi.
Superpappa on kyllä tähtäimessä täälläkin. Niitä kun näkee salilla sillon tällön, niin tulee sellanen fiilis että olispa jo 70 v ja tossa kunnossa. :D
Läpi elämän urheilu taitanee olla tohon se kovin resepti. Niin ja jooga. :)
Mitä kisoja sulla on tulossa?
- V2
Osallistutaan ainakin sm-kisoihin viime vuoden tapaan, muut kisat on vielä epäselviä. Jooga on jees! Tekee hyvää kropalle ja mielelle :)
PoistaItsellä kun ei ole koskaan tuo kilpaileminen mitään intoja nostattanut, niin tavoitteet on ihan peilin kautta asetettu. Eli itse kun on tyytyväinen lihasmassan määrään ja perseen korkeusasteeseen, niin siinä voidaan sit pyrkiä pysymään elinvuosien karttuessakin. Fitnesslavoille on turha haikailla, vaikka kropasta potentiaalia löytyiskin, koska mieli on heikko ja dieetti laihdutusmielessä lähinnä kirosana. Ehkä jos joku oikein tosissaan ois sitä mieltä, et ois hyvät mahikset, ni vois harkita lavaa tavoitteeksi. Hedonistinen puoleni on kuitenkin vallalla eli teen mitä lystään tasan omasta halustani ja omien mieltymyksieni täyttämiseksi - niin hyvässä kuin pahassakin. Itsepä korjailen tuhoja sitten rahkalla ja raudalla, jos pääsee läski tarttumaan liiaksi. Onneksi siitä ei ole ainakaan tähän ikään mennessä vielä ollut suurta pelkoa :D Isoin elopaino:72kg, current weight: n.65kg, alin aikuisiällä 55kg (ennen saliharrastusta). Mittaa kun on 170cm, ni judge yourself! Itse tuomitsen peilin kautta ennenmminkin kuin vaa'an.
VastaaPoistaPari rajalinjaa mulla on: tissit on oltava se uloin kohta sivusta katsottuna, ei maha XD (poikkeustilana mahd. lisääntymisvaihe) ja perse ei saa olla leveämpi kuin hartialinja. Loput on hienosäätöä ja paketin muotoilua.
Peilinkautta asetettu tavoitteellisuus taitanee olla melko yleistä. Oon nytten kuluttanut ihmisten kallista aikaa kyselemällä tyhmiä tavoitteista, ja tuntuu että vain murto-osalla on tavotteita painojen osalta. Tietysti lavoilla tallaajat erikseen.
PoistaPuntari olikin sitten hyvänä kakkosena peilikuvan jälkeen.
Kovissa luvuissa taitanee olla se pelottavinta tavoitteissa, ettei 'kerro kerro kuvastin' -lorutusten jälkeen enää auta hyvä kuvakulma tai pullistelu. Painot kun ei pienene tai kasva kuvakulmasta riippuen.
Sulla painonnvaihtelu näyttää kanssa aika miehekkäältä. Itellä lähtöpaino oli jossain 74-76 kg. Ylimmillään päästiin 89 ja nyt kesää ennen tiputeltu (noro-virus siis) 84,5:een.
Leuanveto on muuten sitten helppo juttu. Jos joku väittää jotain naisista ja ongelmista leuanvedossa niin haistatan pitkät. Tangolle roikkumaan niin se tulee sieltä kuukaudessa kahdessa.
- V2
Nii ja yks todellinen tavoitekin on jossain vaiheessa tullut asettettua: leuanveto ilman apuja. Ihan survival-mielessä on hyvä olla jonkun verran sitä papua, ettei jää heti pulaan ;)
VastaaPoista