V2 Vääristynyt minäkuva

Olisi kaiketi hyvä meidän kaikkien kuuden lukijan (V1:n psykiatrit ja meikäläisen isovanhemmat) hieman tietää taustoja mistä tullaan. 

Ihq piilonörttinen -nimityksen saattelemana tunnustan: omistan muutaman nörtähtävän piirteen. Vaikken hallitsekkaan WiFi verkkojen hakkerointia kuten V1, niin jaan nörttikansalle ominaisen selvää ottamisen tavan. Aina kun innostun jostain, teen sen kunnolla eikä taustatutkimuksesta ole vajetta. 

Näin kävi treenaamisenkin kanssa. Imin kaiken tiedon verkosta, keskustelin ravintoterapeuttien ja personal rainereiden sun muiden kanssa. Treenaamisesta nousi topic numero 1. 

Aina sitä on tullut idioottimaisia joukkoeliikuntamuotoja harrastettua. Junnuvuosien lentopallosta aina lähes kuviokelluntaan saakka. Jahka alati parempien joukkuetovereiden suoritusten palvontaan kyllästyin, siirryin tyylikkäästi täyttämään Siwojen takapihat räkälammikoilla ja filtterimerillä. Aktiiviliikunta tippui nollaan. Golfia siis kyllä, mutta tätä en liikunnaksi rohkene nimittää. Paskamyrsky kun on heti valmis tässä seurassa jos ei varo sanojaan. 

Seuraavaksi Krav Magan kautta vauhtia armeijaan ja takaisin sohvaperunaksi. 

Lupauduin yhdeksän kuukautta sitten empiirisen tutkimustyön kohteeksi ystävälleni, joka lupasi aivopestä allekirjoittaneen jumppaamaan trikoot päällä hieltä haisevassa seurassa. Muutaman kuukauden 3-10 treeniä viikossa vetäneenä, hurahdin painonnostoon. Siitä lähin olen rentoutunut kahden personal treinerin haukuttavana tekniikkaa hinkaten. 

Tämän hetken ohjelmaan kuuluu 4 kertaa viikkoon salia: tempausta, kyykkyjä, rinnalle- ja maastavetoa. Lisähöysteenä edellämainittujen tukiliikkeitä. 

V1:n kanssa kun sovimme, että pyrimme mahdollisimman raskaalla kädellä arvostelemaan toistemme ulkonäköä niin tässä postauksessa tuntuu osuvan omaan nilkkaan. 

T. Suomen pienin painonnostaja